Lauluryhmä Viihe lähti ennakkoluulottomasti mukaan Koirakiven kesäteatteriprojektiin, kun siihen tarjottiin mahdollisuus osallistua. Mäntyharjulla sijaitsevassa Koirakiven kesäteatterissa esitettiin heinäkuussa 2025 Oikeesti Finlanders -musikaalia, johon Lauluryhmä Viihe halusi tuoda laulun iloa. Kesäteatteriprojekti koettiin innostavana ja ainutkertaisena tilaisuutena, johon oli tartuttava. Teatteri ympäristönä kehittäisi niin laulutaitoja kuin yhteistyötaitojakin. Laulajat saisivat uusia kokemuksia ja elämyksiä.
Finlandersin musiikki oli useammalle ryhmän laulajalle jo entuudestaan tuttua. Olihan Finlandersin tahdeissa tullut tanssittua esimerkiksi lavatansseissa. Oikeesti -musikaalissa Lauluryhmän laulettaviksi biiseiksi oli valikoitunut niin tuttuja kuin tuntemattomiakin lauluja. Sanoja harjoitellessa laulujen sanoituksista alkoi avautua tarinoita, jotka mitä ilmeisimmin olivat syntyneet todellisesta elämästä. Tarinat kertoivat rakkaudesta, läheisyyden kaipuusta, elämän iloista ja suruista. Vaikka Lauluryhmä alkoi harjoitella lauluja tiiviisti jo huhtikuussa sekä itsenäisesti että yhdessä, oli täysin selvää, että harjoittelutahti tulisi vielä tiivistymään kesää kohden. Sekin oli selvää, että laulut oli saatava loksahtamaan vielä yhteen musikaalin muiden esiintyjien kanssa.
Yhteistyö Koirakiven teatteriryhmän kanssa käynnistyi musikaalin ohjaaja Auli Eskolan pyytäessä esittelytekstiä Lauluryhmästä musikaalin käsiohjelmaan. Aulin kanssa oli alusta lähtien mutkatonta asioida. Häneltä uskalsi kysyä, jos jokin asia oli epäselvä. Käsiohjelman esittelytekstin myötä Lauluryhmä liitettiin kirjaimellisesti mukaan musikaalin toteutukseen. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että Lauluryhmä Viihe ja koko Hollolan Viihdekuoro tulisivat saamaan paljon näkyvyyttä ja tunnettavuutta tämän kesäteatteriproduktion myötä.
Tapasimme Koirakiven teatteriväkeä yhteisharjoituksessa vapun tienoilla lauluryhmän kotipesässä, Salpakankaan koulun musiikkiluokassa, Hollolassa. Valmistauduimme tapaamiseen huolella, ihan kuin edessä olisi ollut jonkinlainen testi tai koelaulutilaisuus. Olimme tutustuneet musikaalin käsikirjoitukseen ja harjoitelleet laulujen sanoja ulkoa, koska halusimme antaa ryhmästämme mahdollisimman hyvän kuvan. Olimme valmiita tekemään töitä musikaalin onnistumiseksi. Kun saimme jokainen oman, viininpunaisen Oikeesti T-paidan, Lauluryhmä Viihe sukelsi yhteiseen teatterikuplaan teatteriväen kanssa.
Kesäteatterin väki oli ihan tavallisia ihmisiä. Heidän kanssaan oli mutkatonta asioida. Teatteriväki oli tiivis yhteisö kuin teatteriperhe, jossa vallitsi hyvä yhteishenki. Sulauduimme mutkattomasti vilkkaiden savolaisten joukkoon ja viihdyimme Koirakivessä hyvin. Huumori toimi tilanteessa kuin tilanteessa hyvänä välittäjäaineena. Samassa teatterikuplassa ehdittiin tulla tutuiksi puolin ja toisin. Koska olimme Koirakivessä uusia tulokkaita ja useampi meistä oli ihan ensimmäistä kertaa teatterilavalla, luotimme ryhmämme johtaja Marko Kemppiin, jolle Koirakivi ja sen väki olivat jo tuttuja. Olihan Marko ollut Koirakiven erilaisissa teatteriproduktioissa mukana Kulman kundit -bändin kanssa jo usean kesän ajan. Markon myötä oli helppoa sulautua joukkoon mukaan. Kiitos Marko, että mahdollistit meille tämän kokemuksen!
Heinäkuun ensimmäisen viikon kohdalla luki kalenterissani isoilla kirjaimilla: KOIRAKIVI. Silloin oltiinkin sitten ihan oikeasti, paikan päällä Koirakivessä. Harjoitusviikko oli tiivis ja siihen sitouduttiin. Koko lauluryhmä oli harjoituksissa aina paikalla, vaikka oma vuoro olisi ollutkin katsomon puolella. Seurattiin, mitä näyttämöllä tapahtui ja painettiin mieliin ohjaajan ohjeita. Katsomossa oppi paljon ja kokonaisuus hahmottui jopa paremmin kuin näyttämöllä.
Mieslaulajia oli kolme, joten he olivat jokaisessa esityksessä mukana. Naisääniä oli enemmän, joten esiintymisiä vuoroteltiin. Sopraanoista Anne Hemmilä oli mukana jokaisessa esityksessä. Lauluryhmän kokoonpano vaihteli siis eri esityskerroilla, mikä kasvatti tiimihenkeä. Jokainen tiimi teki parhaansa ja välitti arvokasta tietoa muille tiimeille esimerkiksi siitä, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota seuraavissa esityksissä. Sopraanot kokivat hyvänä, että tiimissä oli vähintään yksi ns. vakilaulaja. Anne Hemmilä toimikin sopraanoiden hyvänä tukipilarina. Kiitos Anne! Myös sitä pidettiin hyvänä, että osa laulajista seurasi, jos vain mahdollista, varsinaisia teatteriesityksiä katsojan roolissa katsomossa. Näin saatiin todellista palautetta, miltä laulut kuulostivat katsomossa ja miltä ryhmän esiintyminen näytti yleisön edessä.
Kiitos musikaalissa soolo-osuuksia laulaneille Tuire Kilkulle, Alli Parviaiselle, Roope Heiskaselle ja Kati Ahoselle. Soololaulajista Roope lauloi soolo-osuuden jokaisessa esityksessä. Tuire ja Alli lauloivat omilla esiintymisvuoroillaan ja Kati puolestaan silloin, kun Tuire tai Alli eivät olleet esityksissä paikalla. Soolo-osuudet toivat esiin yksittäisten laulajien erinomaista laulutaitoa, kykyä laulaa ja esiintyä myös yksin. Yleisö ihasteli soololaulajien laulutaitoja ja Roope taisi saada myös omia faneja mm. musikaalin nuorista näyttelijöistä.
Ulkoilmassa laulaminen oli erilaista. Harjoitusviikon sää ei ollut kovin kesäinen. Välillä oli niin kylmä, että toppatakki, huivi ja käsineet olivat käytössä. Ihme kyllä, kylmyys ei vaikuttanut ääneen. Sadettakin saatiin, mutta loppujen lopuksi melko vähän. Sade ei haitannut esityksiä juuri lainkaan, koska suurimmat sateet satoivat muulloin kuin esitysten aikana. Tuulta oli, mutta sekään ei esityksiä pahemmin haitannut, koska äänitekniikka toimi hyvin. Heinäkuun puolivälissä alkoivat sitten helteet ja lämpöä riitti. Helteet toivat mukanaan ukkosmyrskyjä, joista myös Koirakiven rakenteet saivat osumaa. Onneksi tuolloin myrskyisenä maanantai-iltana ei ollut teatteriesitystä. Myrskyn jälkeen on poutasää, sanotaan laulun sanoissakin, joten tiistai-iltana jatkettiin teatteriesityksiä taas ihan normaalisti.
Esityksen aikana jokaisen laulajan oli oltava kartalla. Alkusähläystä ja epätietoisuutta oli havaittavissa ensimmäisissä harjoituksissa, kunnes altoista Tuire Kilkku teki lauluryhmälle näppärän ”tiekartan”. Eli, toisin sanottuna väänsi meille muille rautalangasta näytelmän kulun. Kartta auttoi paljon ja sähellys loppui. Varsinaisten esitysten alkaessa näyttämön takatiloissa odoteltiin esiintymisvuoroja jo ihan rauhallisesti. Kartta selkeytti eri kohtausten vaatetuksia, näyttämölle menoja ja sieltä poistumisia. Tuire huolehti myös lauluryhmän nuotistosta projektin aikana. Kiitos Tuire!
Esiintyvän laulajan puolisolla on tietynlainen osa: olla mukana sekä henkisesti että fyysisesti. Oma aviomieheni toimi autonkuljettajana Hollolan ja Mäntyharjun välillä. Koirakivessä hän istui uskollisesti katsomossa lähes kaikki harjoitukset, läpimenot, ensi-illasta ihan viimeiseen esitykseen asti. Sanotaan, että totuus kuuluu lapsen suusta, mutta tällä kertaa totuus kuului ihan aviomiehenkin suusta. Hänen mielestään teatteriesitys oli vaikuttava, vaikka sen näkikin useaan kertaan. Jokaisessa esityksessä näki jotakin uutta. Koska Lauluryhmän kokoonpano vaihteli esityksistä toiseen, toi sekin osaltaan musikaaliin uusia mausteita.
Ensi-iltaesityksessä 4.7.2025 oli läsnä laulajia Hollolan Viihdekuorosta ja Finlanders -yhtyeestä Pasi Ketola ja Aarne Hartelin. Lauluryhmä Viihe sai heiltä kaikilta hyvää palautetta osuudestaan musikaalissa. Yleisö piti esityksistä ja erityisesti sen tarinasta oltiin vaikuttuneita. Laulut solahtivat hyvin näytelmään ja ne vahvistivat osaltaan tarinaa. Tämän kesän Koirakiven kesäteatteriesitys poikkesi juuri vaikuttavuudellaan muista kesäteattereista. Ehkä juuri senkin vuoksi Koirakiven katsomo oli lähes loppuunmyyty jokaisella viidellätoista esityskerralla.
Teatteria tehdään katsojille ja katsojat näkevät kaiken. Silmät, eleet ja ilmeet näkyvät kaikille ja kaikkialle. Aloin pohtia, miltä itselle tavallinen ele, esimerkiksi yksittäinen käden liike, voi katsojalle näyttäytyä. Tai millainen vaikutus esiintyjän ilmeellä on katsojalle. Itselläni vahvistui ajatus yleisön voimasta nähdä, kuulla ja aistia. Se on hyvä pitää mielessä aina, kun on esillä, näyttämöllä. Lauluryhmä Viihe halusi oppia uutta ja saada uusia kokemuksia. Sitä me toden totta tässä projektissa saatiin. Yhteistyö ryhmän kesken ja Koirakiven väen kanssa sujui mutkattomasti koko projektin ajan. Kun musikaalin toteutus oli kaiken aikaa teatteriohjaaja Auli Eskolan osaavissa käsissä, lisäsi se meillä kaikilla varmuutta ja itseluottamusta.
Viimeinen esityskerta 19.7.2025 oli tunteikas. Koimme haikeutta siitä, että kaikki loppuu aikanaan ja iloa siitä, että saimme aikaan yhdessä jotain hyvää. Viisitoista esityskertaa keräsi yli 7000 katsojaa! Se on paljon se. Kiitos yleisö, että tulitte jakamaan tämä teatterielämyksen kanssamme!
Luulen, että olen oikeassa siinä, että tämä teatterikokemus jää meille jokaiselle erityisiin muistoihin. Kiitämme mahdollisuudesta saada tämä teatterikokemus. Kiitos myös Koirakiven Kesäteatterille ja Nuorisoseuralle luottamuksesta, ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Kiitos yhteisöllisyyden kokemuksesta. Tästä teatterihuuman tuottamasta kuplasta on vaikea heti päästä irti. Kiitos koko Koirakiven teatteriyhteisö!
Riitta Yrjänä, Hollolan Viihdekuoron tiedottaja, sopraano