
Elämä on kuin laulu.
Laulu iloista, onnen hetkistä pienistä.
Laulu suruista, menetyksen tunteista isoista.
Lauluissa voi elämä ja maailma loistaa.
Tai ihminen hajota, kun murheet painaa.
Mut, joo, päivää vaan!
Ja pian joku onnellinen mua pussata saa.
Koska mulla on välillä kauhea elämän nälkä.
Mitään en pelkää, koska tiedän, että sä tuut vielä vastaan.
Hyökyaaltoina halla ja etelätuuli tuudittavat vuorollaan lastaan.
Tää onko alku ihastuksen, vai pelkkää päiväunta, elämän janoa.
Uskaltaako tästä enää muuta sanoa.
Koska jännää on välillä tämä elämän ihana nälkä!
Usko sinäkin lauluihin.
Rakasta ja ymmärrä.
Elä sille.
Anna aikaa ja tilaa unelmille.
Valokin alkaa paistaa silloin asioille isoimmille.
Laulut voivat tehdä meistä hullun riehujan.
Kosketuksesta haaveilijan.
Hehkuvan antautujan.
Hetkeksi unohtajan.
Lauluissa peilataan omaa elämää leikillään tai tosissaan.
Heittäydytään mukaan musiikin ihmeelliseen maailmaan.
Laulujen myötä eletään elämän nälkää ihanaa.
Vedetään verhot sivuun ja annetaan palaa.
Herätään uusiin aamuihin.
Koetaan onnen hetkiä iltoihin.
On kiva olla välillä keijukainen, menninkäinen tai toisille vaiva.
Säilytetään usko ihmeisiin, sillä niin säilyy se elämän taika.
Maailma on kaunis kuin taulu, koska elämä on kuin laulu!
Rakastan elämää, koska minulla on tämä ihana, elämän nälkä!
Riitta Yrjänä, kuoron tiedottaja